Ilmastoriskiskenaariot

Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat näkyä metsissä monin tavoin — sään ääri-ilmiöiden lisääntymisenä, tuhoriskeinä ja kasvun muutoksina. Siksi tarvitaan ennakoivia välineitä päätöksenteon tueksi.

Keväällä 2025 järjestetyssä asiantuntijatyöpajassa kehitettiin Pohjois-Savon ilmastoriskiskenaariot, jotka havainnollistavat metsänhoitoon ja suunnitteluun liittyviä mahdollisia tulevaisuuksia muuttuvassa ilmastossa.

Skenaarioita voi hyödyntää erityisesti metsäsuunnittelun tukena, riskienhallinnan ja varautumisen työvälineenä, sekä koulutuksessa.

Pohjois-Savoon tunnistettiin neljä mahdollista tulevaisuuden skenaariota eli mahdollisten tulevaisuuden tilojen yhdistelmiä. Ne kuvataan seuraavassa. Kuhunkin lopuksi esitellään näkemyksiä, miten skenaarioihin tulisi varautua metsäsuunnittelussa.

Skenaarioiden työstöprosessi ja taustamateriaali on kuvattu sivun lopussa — voit tutustua siihen tarkemmin ja soveltaa skenaarioita omaan toimintaasi.

Skenaariokuvaukset

1. Tuhojen vuosikymmen

Ilmastonmuutoksen vaikutukset kärjistyvät: sateisuus ja kuivuus vaihtelevat jyrkästi, roudan
puuttuminen ja talvien lyheneminen vaikeuttavat korjuuta. Myrskyt, tuulituhot ja lumituhot yleistyvät. Ojitusverkosto ei enää toimi kuten ennen, ja vesistöjen tila heikkenee entisestään – huuhtoumat lisääntyvät ja vedet tummuvat. Puuston elinvoimaisuus heikkenee ja hallan vaikutukset nuoreen metsään ovat merkittäviä. Metsänomistajilla ei ole riittävästi tukea tai tietoa sopeutumistoimiin.

Metsäsuunnittelun suositus: Suunnittelun keskiössä on riskien hallinta – metsänhoito
suunnitellaan säätoleranssia kasvattavaksi, vältetään tuulitunneleita ja suuria avohakkuita.
Painotetaan monilajisuutta ja jatkuvapeitteisyyttä. Tiekunnostukset ja oikea-aikainen korjuu
suunnitellaan tarkasti. Pitkäaikaisia kenttäkokeita tarvitaan ilmastokestävyyden parantamiseen.

2. Konfliktien vuosikymmen

Yhteiskunnallinen keskustelu metsistä polarisoituu entisestään. Metsänomistajien, teollisuuden, ympäristöjärjestöjen ja kaupunkilaisten näkemykset ajautuvat vastakkainasetteluun.
Tiedepohjainen vuoropuhelu jää taka-alalle, ja päätöksenteko hidastuu. Monimuotoisuuden
turvaaminen ja ilmastotavoitteet nähdään toistensa vastakohtina. Epävarmuus vähentää
omistajien halukkuutta tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia.

Metsäsuunnittelun suositus: Korostetaan suunnitteluprosessissa läpinäkyvyyttä, osallisuutta ja tiedon jakamista. Metsäsuunnittelu toimii neutraalina foorumina, jossa tuodaan yhteen eri näkökulmat ja luodaan luottamusta. Metsänomistajien neuvonta ja tuki ovat keskeisiä.

3. Nykyisen kaltainen kehitys

Metsien käyttö jatkuu nykyiseen tapaan ilman merkittäviä muutoksia. Puuntuotanto säilyy keskiössä, mutta haasteet ilmaston ja biodiversiteetin saralla jäävät osin ratkaisematta. Ristiriidat eivät kärjisty, mutta eivät myöskään ratkea. Metsäsektorin uudistuminen on hidasta. Paikallistaloudessa ei saavuteta suuria läpimurtoja.

Metsäsuunnittelun suositus: Suunnittelu keskittyy tehokkaaseen puuntuotantoon, mutta ottaa nykyistä enemmän huomioon peitteisen kasvatuksen mahdollisuudet ja vesitalouden hallinnan. Tarjotaan vaiheittaisia keinoja siirtyä kohti kestävämpiä ratkaisuja ilman suuria harppauksia.

4. Monipuolisen kestävän käytön ja jalostusasteen noston vuosikymmen

Alueellinen metsätalous uudistuu kokonaisvaltaisesti: arvoketjut vahvistuvat, jalostusaste nousee ja metsien käyttö monipuolistuu. Yhteistyö energiasektorin, bio- ja kiertotalouden kanssa tiivistyy. Metsänomistajilla on useita tulonlähteitä ja kokonaiskestävyys ohjaa päätöksentekoa. Monimuotoisuuden turvaaminen nähdään osana taloudellista ja ekologista vakautta. Dialoginen yhteiskunnallinen keskustelu tukee kehitystä.

Metsäsuunnittelun suositus: Suunnittelu tukee metsänomistajia kokonaisvaltaisten ja moniarvoisten tavoitteiden saavuttamisessa. Korostetaan monimuotoisuutta, peitteistä kasvatusta, erikoispuulajeja ja metsien monikäyttöä. Tarjotaan räätälöityä neuvontaa ja digitaalisia työkaluja päätöksenteon tueksi.

Skenaarioiden luominen

Työpajassa työstettiin kolmessa ryhmässä 1: Metsätuhot, 2: Puuston kasvu ja hiilitaseet, 3: Talouskehitys ja Yhteiskunta keskeisiä epävarmuustekijöitä ja niiden mahdollisia tulevaisuuden tiloja. Keskeisimmiksi epävarmuustekijöiksi tunnistettiin luonnon monimotoisuuden kehittyminen, maaperäpäästöjen lisääntyminen, metsänhoidon aktiivisuus (omistuksen haasteet), aluetalouden vaikutukset, yhteiskunnallisen keskustelun taso sekä sääolosuhteiden muutos (tuhoille altistuminen). Kullekin epävarmuustekijälle tunnistettiin kolme mahdollista tulevaisuuden tilaa.

Projektitiimin (projektihenkilöt ja opiskelijat) toimesta arviointiin tulevaisuuden tilojen yhteensopivuus asteikolla -3 … +3. Kysymys kuului, voiko nämä kaksi tulevaisuuden tilaa toteutua samanaikaisesti? +3 = loogisesti ajatellen ne toteutuvat yhdessä. -3 = loogisesti ajatellen ne eivät voi toteutua yhdessä. Kyse ei ole kuinka todennäköisyydestä, vaan onko mahdollista, että nämä tekijät toteutuvat yhtä aikaa.

Arvioinnin perusteella aineistosta hahmottui neljä mahdollista tulevaisuuden skenaariota eli mahdollisten tulevaisuuden tilojen yhdistelmiä.